Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä.

Ei sentään ihan sama, varmaan.

Sama silti.

Minusta tulee yhtä vaikea kuin äidistä, kunhan vanhenen, hän ajattelee ja kääntyy innokkaasti tervehtimään jotakuta. Ei sen väliä. Siihen on vielä aikaa.

Novellihaasteeseen ei voi osallistua lukematta nobelisti Alice Munrota. Olen aikaisemmin lukenut Munrolta englanniksi kirjan Dear Life, joka on hänen viimeisin ja kirjailijan mukaan myös viimeiseksi jäävä teoksensa. Se on julkaistu vuonna 2012, jolloin Munro oli jo 81-vuotias. Nyt on viimein saatu suomeksi vuonna 1982 julkaistu Munron neljäs novellikokoelma Jupiterin kuut. Jupiterin kuut on Munron läpimurtoteos, jonka hän on kirjoittanut ollessaan 50-vuotias. Se sisältää yksitoista novellia. Tarkasta ja vivahteikkaasta suomennoksesta vastaa Kristiina Rikman, joka on kääntänyt kaikki Alice Munron suomeksi julkaistut teokset.

Luettuani kokoelman Dear Life kuvasin Munron novelleja sanalla täyteläinen. Sama sana pyörii jälleen mielessäni luettuani Jupiterin kuut. Munron novellit ovat kuin tiivistettyjä romaaneja, joihin mahtuu monta kokonaista elämää. Novelleissa muistellaan usein kriittisiä hetkiä tai valintoja, jotka muuttavat päähenkilön elämän suunnan. Ne eivät välttämättä ole niin mullistavia tapahtuessaan, mutta kauempaa katsottuna merkittäviä risteyskohtia. Novellit kertovat enemmän onnen etsimisestä kuin sen löytämisestä. Ja siitä rakkaudesta, josta järki on kaukana.

Lue lisää »