I find I think of myself not as a writer so much as someone who provides a gateway, a tangential route for readers to reach the circus. To visit the circus again, if only in their minds, when they are unable to attend it physically. I relay it through printed words on crumpled newsprint, words that they can read again and again, returning to the circus whenever they wish, regardless of time of day or physical location. Transporting them at will.

When put that way, it sounds rather like magic, doesn’t it?

-Friedrick Thiessen, 1898

Erin Morgensternin romaania The Night Circus on hehkutettu niin paljon, että on suorastaan ihme, että se on säilynyt hyllyssäni lukemattomana jo useamman vuoden. Ottaen vielä huomioon, että yleensäkin rakastan tällaisia mystisiä sirkustarinoita. Viimein tartuin kirjaan #hyllynlämmittäjä-haasteen innoittamana. Luin kirjan englanniksi, mutta se on myös suomennettu nimellä Yösirkus (Basam Books 2012). Olen viime aikoina lukenut niin paljon ”vakavampaa” kirjallisuutta, että teki välillä hyvää vain uppoutua tähän taianomaiseen maailmaan ja heittäytyä viihdytettäväksi. Ja kyllähän minä viihdyin tämän parissa. Ongelma piilee vaan siinä, että kirjan lukemisesta on nyt kulunut tovi ja huomaan astuneeni sirkuksen taikapiirin ulkopuolelle. Tällaiset kirjat ovat kyllä mesmeroivia lukuelämyksiä, mutta eivät tarjoa sellaisia ajatussytykkeitä, jotka jättäisivät pysyvää muistijälkeä. Toisin sanoen kyseessä on ajanvietekirja, mutta tässä tapauksessa huippulaadukas sellainen.

Celian äiti kuolee oman käden kautta ja tyttö päätyy taikuri-isänsä hoiviin. Kun Prospero-nimellä tunnettu taikuri huomaa tyttärellään olevan maagisia kykyjä, hän alkaa valmistella tytärtään määrätietoisesti taikuuden maailmaan. Prospero haastaa Celian avulla kilpailijansa Alexanderin peliin, johon Alexanderin on etsittävä oma pelaajansa. Celian haastajaksi valikoituu orpokodista löytynyt Marco, jota Alexander alkaa kouluttaa omilla metodeillaan. Kilpailijoilla ei ole tarkempaa tietoa pelin säännöistä tai edes vastustajastaan. He eivät edes tiedä milloin peli alkaa. Peliareenaksi valjastetaan salaperäinen sirkus, Le Cirque des Rêves, jonka mustavalkoiset teltat ilmestyvät kuin tyhjästä ja pitävät sisällään toinen toistaan lumoavampia ja omituisempia spektaakkeleja.

Yösirkuksen lumovoima piilee ennenkaikkea sen kuvailevassa kerronnassa. Maaginen sirkus todella herää eloon ja sen kiehtovia telttoja ja kujia olisi voinut tutkia loputtomiin. Morgenstern on toiselta ammatiltaan kuvataiteilija ja osaa myös sanoilla maalata upeita kuvia ja tunnelmia. Kirjassa liikutaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maailmassa mm. New Yorkissa, Lontoossa ja Münchenissa, mutta yllättäen historiallista ja maantieteellistä miljöötä ei juurikaan hyödynnetty. Kirja on ytimeltään traaginen rakkaustarina, mutta parhaimmillaan se on kuvatessaan sirkusta sekä sirkuksen taustajoukkojen ylellisiä keskiyön illallisia. Juonellisesti jäin kaipaamaan jotain lisää. Kohtalokas peli on juonen kannalta keskeisessä roolissa, mutta en ihan ymmärtänyt miksi se oli niin tärkeä. Myöskään taikuuden lähdettä ja logiikkaa ei sen kummemmin selitellä. Luvut ovat lyhyitä ja tarina etenee usean henkilön näkökulmasta eri ajoissa pomppien. Varsinkin loppupuolella jouduin palamaan joitakin kertoja taaksepäin ja tarkistamaan ajankohdan ymmärtääkseni tapahtumien kronologiaa.

Sirkus lumoaa kävijänsä ja sen ympärille muodostuu jopa oma faniyhteisönsä, Rêveurs, jonka jäsenet tunnistaa punaisesta yksityiskohdasta muuten mustassa vaatetuksessa. Faniyhteisön alkuunpanija on kellontekijä Friedrick Thiessen, joka on suunnitellut sirkuksen portin päällä komeilevan taidokkaan kellopelin. Hänen lehtikirjoituksiaan sirkuksen elämyksistä on ripoteltu tarinan lomaan. Valitsin alun lainaukseksi hänen sanansa, sillä ne kuvaavat hyvin tuntojani tästä kirjasta. Hyvillä tarinoilla ja tarinankertojilla on taianomainen kyky saatella lukija maailmoihin, joihin ei fyysisesti ole mahdollista päästä. Siinä Morgenstern onnistuu kerronnallaan loistavasti!

#hyllynlämmittäjä

Erin Morgenstern: The Night Circus
Vintage 2011

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.