Jokainen ihminen elää tämän mahdottoman toiveen niin kuin elää, omalla tavallaan, mutta todellisuus ei vastaa toiveeseen jatkuvuuden tunteesta, ja seurauksena elämä muuttuu tai vääntyy paikoiltaan, tapahtuu jotakin vastaavaa kuin joskus liikenneonnettomuuden seurauksena tai silloin kun joku sairastuu Alzheimerin tautiin, ihminen muuttuu joksikin toiseksi, häntä ei enää ymmärrä samaksi henkilöksi, joka hän aiemmin oli, ankka ei muutu jänikseksi tai päinvastoin, vaan tuloksena on jäniksiä, joilla on nopeat siiveniskut ja siniset siipipeilit, ja ankkoja, joilla on pitkät korvat, karvapeite ja noin seitsemän senttimetrin pituinen häntä.

Ajattelu on sitä, että katsoo eteensä. Näin pohtii nuori kontulalainen ajattelija Kari Hukkilan romaanissa Tuhat ja yksi. Kirjan nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Mara ovat viettäneet lapsuutensa Itä-Helsingissä ja molemmat innostuneet filosofiasta. Myöhemmin he ovat hylänneet akateemisen filosofian, mutta edelleen palaavat arvostamiensa filosofien ajatuksiin hakien niistä selitystä maailman tilalle. Vanhemmiten he ovat eteen katsomisen sijaan alkaneet katsoa taaksepäin ja turhautuneena seuraavat miten maailma toistaa täsmälleen samanlaisia aivottomia tekoja aina uudestaan. Loppujen lopuksi kaikki ajattelu heitetään jorpakkoon juuri silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.

Kertoja riitaantuu sukujuhlissa veljensä kanssa maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Hän vetäytyy Itä-Suomeen mökille laatimaan kirjoitusta puolalaisesta kirjailijasta Gustaw Herling-Grudzińskista, jonka tunnetuin teos käsittelee hänen kokemuksiaan Gulag-työleirillä. Kirjoitustyö ei kuitenkaan edisty ja kun ystävä Mara soittaa Roomasta ja kutsuu luokseen, kertoja päättää vaihtaa maisemaa. Mara on tavannut Roomassa etiopialaisen paperittoman, joka on nyt kadonnut ja jonka etsimiseen Mara pyytää kertojan apua. Etsintöjen lomassa ystävykset ehtivät käydä polveilevia keskusteluja Euroopan henkisestä tilasta. Keskusteluissa vilahtelevat mm. filosofi Ludwig Wittgenstein, suomenruotsalainen runoilija Gunnar Björling sekä jo mainittu Herling. Kertoja käy myös Napolissa, jossa Herling vietti viimeiset vuotensa.

Maran ja hänen Kurreksi nimittämänsä etiopialaisen suhteessa on paljon samaa kuin Mitkon ja nimettömän kertojan suhteessa Garth Greenwellin romaanissa Kaikki mikä sinulle kuuluu. Mara ei voi lakata ajattelemasta kovia kokenutta miestä ja etsii tätä lähes pakkomielteisesti. Kun he taas kohtaavat ja kertojakin tutustuu Kurreen, suhde vaikuttaa enemmän molemminpuoliselta hyväksikäytöltä kuin tasavertaiselta kiintymykseltä. Kolmantena pyöränä oleminen aiheuttaa myös kiusallisia hetkiä kertojalle. Kiusallisia myös siinä mielessä, että etiopialaisen paperittoman valtavan ahdistuksen näkeminen pakottaa myös näkemään ne valtavat railot, joita Euroopan ja muun maailman välille on muodostunut, joita ihmisten välille on syntynyt. Kertojan ystävä Hainari kiteyttää sen hyvin, kun ystävykset keskustelevat Maran ja Kurren ja maailman tilanteesta:

Kaikki ajattelu työnnetään pois näkyviltä, ja kohta vieressä tapahtuu epämiellyttäviä asioita, Hainari sanoi, ja ensimmäiseksi ihmisille, joita me emme yhdistä millään tavoin meihin itseemme. Itse asiassa he kaksi, Mara ja se etiopialainen, eivät edes täydennä toisiaan, siis niiden elämät, vaan kuuluvat yhteen. Tämä maailma tekee jostain Marasta tai von Wrightistä eliittipellen ja etiopialaisesta survival-pellen. Eliittipelle tarkoittaa, että kaikki ajattelu häädetään näkyviltä, ja survival-pelle, että kaikki etiopialaiset ja muut hänen kaltaisensa häädetään näkyviltä, ja ellei ajattelua häädettäisi ei etiopialaistakaan häädettäisi, Hainari sanoi. Loppujen lopuksi eliittipelle ja survival-pelle on sellaiset veljekset ettei niitä voi ajatella ilman toisiaan, Hainari sanoi.

Hukkila on tunnettu esseistään ja tässä hänen ensimmäisessä romaanissaan on myös vahvasti esseistinen sävy. Lauseet ovat pitkiä ja polveilevia, mutta ajatukset eivät ole vaikeasti seurattavia. Jotain hypnoottista tässä kerronnassa oli, tunsin olevani hyvissä käsissä heittäytyessäni ajatusvirran vietäväksi. Ehkä olen tottunut tällaiseen aiheesta toiseen poukkoilevaan kerrontaan, äitini on siinä mestari 😉

Filosofiset ajatukset ovat usein ajattomia, mutta kyllähän tämä hurjan ajankohtaiselta kirjalta tuntuu. Ei tarvitse kuin lukea uutisia tai seurata erään presidentin loputonta Twitter-virtaa ja todeta, että ajattelu on todellakin heitetty jorpakkoon. Jos sinä et ole vielä luopunut ajattelusta, lue tämä teos!

#hyllynlämmittäjä

Kari Hukkila: Tuhat ja yksi
Teos 2016
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Ja kaikkea muuta
Kaisa-Reetta T.
Tekstiluola

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.