Yksitellen potilaat kohottivat äänettöminä kätensä. Laihoja kasvoja. Luurankomaisia ranteita. Siteitä ja letkuja. Aurinko virtasi sisään ikkunoista ja ilma hohti pölyhiukkasista jotka kieppuivat kuin säkenöivät lumihiutaleet. Sitten potilaisen ystävät ja perheenjäsenetkin alkoivat kohottaa käsiään, samoin vapaaehtoistyöntekijät ja nunnat. Kaikilla päivähuoneessa oleville oli käsi ilmassa. Pitkillä, lyhyillä, nuorilla, vanhoilla, lihavilla, laihoilla, terveillä, kuolemaa tekevillä. Kaikki katsoivat toisesta toiseen orastavan ihmetyksen tuntein ja hymyilivät. Tapahtui jotain uutta. Se oli käsin kosketeltavaa.

”Se on sitten sovittu”, Finty sanoi. ”Kaikki äänestävät yksituumaisesti kyllä. Tästä lähtien kukaan ei kuole. Kaikki odottavat Harold Fryn tuloa.”

Rachel Joycen Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen rinnakkaisteos vuonna 2014 suomeksi julkaistulle romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki. Toivioretkessä saimme tutustua Harold Fryhin, joka kirjettä postittaessaan lähteekin hetken mielijohteesta toimittamaan sitä henkilökohtaisesti kävellen – pelkät purjehduskengät jalassaan toiselle puolelle Englantia. Haroldin odottamattoman toivioretken saa aikaan entinen työtoveri Queenie Hennessy, joka parinkymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen lähettää kirjeen kertoakseen olevansa parantumattomasti sairas. Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu kertoo samat tapahtumat Queenien näkökulmasta. Katolisessa saattokodissa kuolemaa odottava Queenie alkaa kirjoittaa Haroldille kirjettä tunnustaakseen yhtäältä rakkautensa toisaalta raskaan taakan, jota on kantanut harteillaan 20 vuoden ajan. Kuullessaan Haroldin erikoisesta patikkaretkestä koko saattokodin värikäs joukko yhtyy odotukseen: Harold Fry antaa syyn pitää viimeiseen asti kiinni elämän syrjästä.

Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on elämää täynnä oleva kirja kuolemisesta. Katolinen vaikeasti sairaiden saattokoti ei kuulosta maailman hauskimmalta paikalta, mutta monet kerrat tirskahtelin kyynelten läpi tämän erikoisen joukon edesottamuksia ja hymyilin leveästi heidän pienille suurille oivalluksilleen. Saattokodin päivähuoneessa Haroldin matkaa Queenien kanssa seuraavat erikoisia hattuja pitävä rääväsuinen Finty, lasisilmiään pudotteleva Barbara, traktorin lailla ärisevä Helmiäiskuningas ja skotlantilainen herrasmies Henderson. Myös saattokodin nunnien ja vapaaehtoisten lempeys ja elämänasenne inspiroi ja koskettaa. Kipulääkityksen voimakkuudesta riippuen Queenielle pitää seuraa myös joukko muita hahmoja, kuten hattupäinen hevonen ja nainen jolla on greippi pään päällä.

Katkelmat saattokodista vuorottelevat Queenien muistelmien kanssa. Pala kerrallaan Queenie tunnustaa kirjeessään tunteensa Haroldia kohtaan ja säästää loppuun sen kipeimmän salaisuuden – sen joka sai hänet aikoinaan pakenemaan toiselle puolelle maata yksinäiseen merenrantataloon. Surua, kaipausta ja syyllisyyttä Queenie kanavoi kivikkopuutarhaansa. Tarinassa tärkeäksi hahmoksi nousee Haroldin poika David, josta paljastuu asioita, jotka edellisessä kirjassa jäivät sivuosaan.

Pidin ”rakkauslaulusta” jopa enemmän kuin ”toivioretkestä”. Kirja toimii varmasti myös itsenäisenä teoksena, mutta siihen tulee lisää syvyyttä, jos Harold Fryn tarina on jo tuttu. Queenien näkökulma tuo uusia ulottuvuuksia myös Haroldin tarinaan ja herättää sen uudella tavalla eloon. Kirjailija kutsuukin itse tätä kirjaa Haroldin seuralaiseksi, mikä kuvaa sitä loistavasti. Kirjailijan jälkisanat tekivät lukukokemuksesta vieläkin merkityksellisemmän ja ne todellakin kannattaa lukea vasta viimeisenä. Jälkisanat luettuani ymmärrän hyvin miksi Joyce on halunnut kirjoittaa Queeniestä oman kirjan. Myös kirjan viimeinen luku on pysäyttävä ja jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslauluRachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu
The Love Song of Miss Queen Hennessy (2014), suom. Hilkka Pekkanen.
WSOY 2015.

Saattokodissa Queenien rinnalla ovat viihtyneet myös:
Kirjakaapin kummitus
Ullan Luetut Kirjat

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    12/06/15 @ 19:08 

    Pidin kovasti Harold Fryn pitkästä kävelymatkasta, mutta ajattelin etten välitä Queenie Hennessystä. Nyt aloin pohtia, että sittenkin välittäisin. 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      12/06/15 @ 23:13 

      Itsekin kieltämättä ensin ajattelin, että onko tämä vaan puolivillainen yritys ratsastaa Haroldin suosiolla, mutta yllätyin positiivisesti. Varsinkin jälkisanat vakuuttivat, että tämä kirja oli pakko tehdä. Kirjan lukemisen jälkeen oli pitkään kiitollinen olo.

      Vastaa

Jätä vastaus.