Sinne minä menen ensimmäiseksi, juuri Matoposiin, heittämään kukkia hänen eniten rakastamansa paikan ylle. En hautajaiskukkia – en liljoja, tarhaneilikoita enkä ruusuja. Annan hänelle kolibrikukkia, paratiisilintuja joilla on vahvat varret ja oranssinpunaiset kukat, juuri niitä kukkia joita hänen kuolinpäivänään ostin. Näen jo nyt sieluni silmin, miten niiden väri suorastaan leimuaa ilmassa, purppuraisena ja oranssina vasten sinistä taivasta, näen miten ne putoavat kaikkiin suuntiin mihin niitä heitän, putoavat hänen viimeiselle leposijalleen. Jos pääsen koskaan täältä pois, heittelen paratiisilintuja maailman katolta.

Petina Gappahin romaani Muistojen kirja sukeltaa kolonialistisen ajan jälkeiseen kaoottiseen Zimbabween ja näyttää yhden naisen tarinan kautta, mikä on politiikan vaikutus yksilön elämään. Memory on syrjitty albiinonainen, joka istuu Hararen pahamaineisessa Chikurubin vankilassa tuomittuna varakkaan valkoisen professorin murhasta. Odottaessaan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa hän kirjoittaa tarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvallan toivoo auttavan tuomion kumoamisessa. Kirjoittamisprosessi itsessään auttaa häntä jäsentämään omia ristiriitaisia muistojaan ja tunteitaan. Vaikka onkin syytön Lloyd Hendricksin murhaan, on asioita joita Memory ei voi tai halua kaikille kertoa tästä miehestä, jonka luona on asunut 9-vuotiaasta lähtien. Memoryn menneisyydessä on myös asioita, jotka hän on aina käsittänyt väärin. Näiden väärinkäsitysten ja vääristyneiden muistojen valossa hän on arvottanut itseään ja muita. Kuten Memory loppupuolella toteaa: Miten voi aloittaa elämänsä uudelleen, kun on saanut tietää, että kaikki mitä piti totena olikin jotain muuta?

Tarina vuorottelee ankean vankilaelämän ja Memoryn onnellisten ja vähemmän onnellisten muistojen välillä. Toinen toistaan värikkäämmät vankilatoverit ja toinen toistaan ankarammat vartijat tulevat tutuiksi. Samoin Memoryn lapsuus köyhässä naapurustossa sekä se kamala päivä, kun Memory joutuu jättämään siskonsa ja vanhempansa ja muuttamaan valkoisen miehen kotiin. Vaikka Memory jää siihen uskoon, että Lloyd on ostanut hänet, heistä tulee pikkuhiljaa läheiset. Lloydin luona Summer Madness -nimisessä kartanossa Memory pääsee etuoikeuksien piiriin, saa kunnon koulutuksen ja jakaa Lloydin rakkauden kirjoihin. Kun Memory kasvaa nuoreksi naiseksi ja rakastuu Zenzo-nimiseen taiteilijaan, tapahtuu jotain, joka saa Memoryn ja Lloydin välit tulehtumaan.

Yhteiskunnallisesti aktiivinen juristi-kirjailija Gappah ei valista tai saarnaa, vaan tyytyy näyttämään zimbabwelaisen todellisuuden sellaisena kuin se hänen päähenkilöilleen näyttäytyy. Kolonialismista kumpuavien poliittisten levottomuuksien, eriarvoisuuden, vallanpitäjien korruption sekä lujasti kansassa istuvan taikauskon yhdistelmä on tappava. Memorylle on jaettu huonot kortit heti syntymässä, sillä hänen vaaleaa ihoaan pidetään merkkinä perheen ylle langenneesta kirouksesta. Kaksi perheen lapsista on kuollut, vain Memory ja hänen siskonsa Joyi ovat jäljellä. Lapsena Memory ei toivo mitään muuta niin paljon kuin tummaa ihoa. Äitikin raahaa häntä kaiken maailman kansanparantajilla ja poppamiehillä etsimässä parannusta kirottuun ihoon. Kun parannusta ei löydy, vanhemmat myyvät hänet pois. Näin Memory sen kokee. Vasta kirjan lopussa Memorylle ja lukijalle selviää asioiden todellinen laita ja palaset loksahtavat kohdilleen.

Gappahin kerronta on synkeästä asetelmastaan huolimatta viehättävää ja paikoin keveääkin. Hän tarkastelee kotimaataan tarvittavalla kriittisyydellä, mutta myös lämmöllä ja huumorilla. Zimbabwelainen runsas tarinankerrontaperinne ja värikäs kieli ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä. Paikoin liiankin vahvasti, sillä itseäni hieman häiritsi sivuilla vilisevät shonankieliset sanat ja lauseet, joita ei lainkaan käännetty. Mietin, oliko niiden tarkoituskin aiheuttaa lukijalle ulkopuolisuuden kokemus.

Lämmin kiitos kustantajalle kirjan arvostelukappaleesta! Petina Gappah on muuten tulossa Helsinki Litiin perjantaina 12.5., jolloin hän keskustelee Savoy-teatterin lavalla yhdessä Aris Fioretosin ja Sirpa Kähkösen kanssa. Sitä keskustelua en missään nimessä halua missata! Fioretosia kävin kuuntelemassa Helsingin kirjamessuilla, jolloin aiheena oli hänen upea ja rankka romaaninsa Mary. Mary sijoittuu myös naisten vankilaan, joten varmasti ainakin vankilaelämää keskustelussa sivutaan. Kähköstä en häpeäkseni ole vielä lukenut, mutta ymmärtääkseni hänkin on historiallisissa romaaneissaan käsitellyt sodanaikaisia vankileirejä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40 – Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Petina Gappah: Muistojen kirja
The Book of Memory (2015), suom. Tero Valkonen.
Tammi 2017
Arvostelukappale.

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.