Tänään päättyi taas yksi kiinnostava haastejakso, kun Ompun lanseeraama novellihaaste saa loppuhuipennuksensa. Haasteen tavoitteena oli tuoda näkyvyyttä novelleille ja rohkaista lukijoita tutustumaan tähän kirjallisuuden lajiin. Kyseessä oli matalan kynnyksen haaste, joten osallistumiseen riitti, että lukee vähintään yhden novellin ja bloggaa siitä. Olisiko matalan kynnyksen vai kiinnostavan teeman ansiota, mutta vaikuttaa siltä, että ennätyksellisen moni on osallistunut haasteeseen enkä usko, että novellien lukeminen on kenelläkään jäänyt vain yhteen. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä haasteessa luettujen novellien yhteismäärää, mutta tiedän varmuudella jo nyt, että haasteen alkaessa 9.11. arvioimani määrä (947) on niin paljon alakanttiin, että ihan naurattaa. Ja hyvä niin! Luettujen novellien yhteismäärä julkaistaan Reader, why did I marry him -blogissa maanantaina 15.5.

Itse olen aina lukenut novelleja romaanien ohella, mutta kyllä novellihaaste sai minullakin aikaan novellibuumin ja innosti tutkimaan kirjaston novellihyllyä tarkemmin. Luin haasteen aikana yhdeksän novellikokoelmaa, joista bloggasin kahdeksasta. Koska haasteeseen lasketaan mukaan vain blogatut novellit, loppusaldokseni tulee siis 116 novellia. Tässä haasteeseen lukemani novellikokoelmat lukemisjärjestyksessä:

Margaret Atwood: Poikkeustila – 11 novellia
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä – 8 novellia
Mika Waltari: Joulutarinoita – 46 novellia
Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia – 11 novellia
Marisha Rasi-Koskinen: Vaaleanpunainen meri – 7 novellia
Colm Tóibín: Äitejä ja poikia – 9 novellia
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta – 13 novellia
Alice Munro: Jupiterin kuut – 11 novellia

Ja mainittakoon vielä, että se yksi bloggaamaton kokoelma oli Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja (13 novellia).

Nyt kun muistelen lukemiani novelleja, huomaan niissä yhteisiä toistuvia teemoja. Todella moni näistä novelleista kertoo vanhemman ja lapsen välisistä suhteista. Margaret Atwoodin Poikkeustila seuraa lapsuudesta vanhuuteen saman päähenkilön elämää, jota määrittelee monessa kohtaa suhde omaan äitiin. Sari Pöyliön novellikokoelma Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä ruotii omintakeisella mustalla huumorilla höystettynä äitien ja tyttärien mutkikkaita suhteita. Äitien ja poikien välisiä suhteita taas läpivalaistaan emotionaalisesti ladatuissa ja arkisiin havaintoihin hienovirittyneissä Colm Tóibínin novelleissa kokoelmassa Äitejä ja poikia. Riipaisevia, tummanpuhuvia tarinoita vanhempien ja lasten suhteista, etenkin isien näkökulmasta, löytyy Marisha Rasi-Koskisen kokoelmasta Vaaleanpunainen meri. Vanhempien ja lasten välejä sivutaan myös Mika Waltarin Joulutarinoissa, kun perheet ja suvut kokoontuvat yhteen joulua viettämään. Näistä jäi mieleen esimerkiksi novellit Tyttö katsoi äitiään ja Yllätys isälle.

Myös miehen ja naisen välisiä suhdekiemuroita käsitellään monessa novellissa. Alice Munron vasta suomennettu läpimurtoteos Jupiterin kuut kertoo tarinoita onnen etsimisestä ja siitä rakkaudesta, josta järki on usein kaukana. Erilaisen kulttuurin läpivalaisemia suhdekiemuroita löytyy Petina Gappahin kokoelmasta Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Michael Cunninghamin Villijoutsenet ja muita kertomuksia esittelee satumaisten rakkaustarinoiden synkemmän kääntöpuolen, nyrjähtäneen huumorin säestyksellä.

Pidin kaikista lukemistani kokoelmista ja suosikkia on mahdoton valita. Tyylillisesti Munro, Atwood ja Tóibín ovat lähellä toisiaan ja pidän heidän kaikkien tavasta kuvata arkista elämää iloineen ja suruineen. Pöyliön ja Cunninghamin novelleja taas yhdistää absurdi ja mustanpuhuva huumori, jonka avulla valaistaan ihmissuhteiden kipukohtia. Kulttuurillisesti kiinnostavia olivat Waltarin ja Gappahin novellit: toinen toi välähdyksiä Suomen historian varrelta, toinen tutustutti vieraaseen kulttuuriin. Älyllisesti palkitsevimpia olivat Marisha Rasi-Koskisen omaääniset novellit, joissa edetään unen logiikalla, taivutetaan aikaa mutkalle ja keikautetaan yhdellä lauseella kaikki päälaelleen.

Kiitos Ompulle mielenkiintoisesta ja antoisasta haasteesta!

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    08/05/17 @ 10:36 

    Olen lukenut noista vain Pöyliön kirjan, joka on hulvatottoman hauska. Tai sitten olin itse hulvattoman hauskalla päällä, kun luin sen 😉
    Hyvin olet novelleja lukenut 🙂
    Minä arvioin novellimäärän tosi alakanttiin, noloa 😉

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      08/05/17 @ 10:59 

      Pöyliön musta huumori upposi minuunkin 🙂
      Minäkin arvioin yhteismäärän aivan alakanttiin, mutta puolustaudun sillä, etten arviota antaessa vielä tiennyt kuinka moni haasteeseen osallistuu. Meitä oli ilahduttavan paljon ja uskon, että luettujen novellien määrä tulee olemaan huikea!

      Vastaa
  2. riitta k says:

    08/05/17 @ 17:50 

    Hieno saldo sinullakin! Toibinia ja Rasi-Koskista pitää yrittää ottaa lukupinoon.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      08/05/17 @ 18:45 

      Se onkin kiinnostava kombo. Mies kirjoittaa äitien näkökulmasta ja nainen isien näkökulmasta. Tyyliltään hyvin erilaisia novelleja, mutta molemmat omassa tyylissään taitureita.

      Vastaa

Jätä vastaus.