Siniseen samettiin on pakattu kahdeksan pientä nukkea. Ne ovat tavattoman aidon näköisiä, pieniä ja siroja. Niin täydellisiä, ettei ihmiskäsi ole voinut niitä tehdä. Nella tuntee itsensä jättiläiseksi poimiessaan yhden niistä varovasti, niin kuin se voisi särkyä kosketuksesta. Hänen kämmenellään on Johannes, jolla on leveillä harteillaan tummansininen viitta ja jonka toinen käsi on puristunut nyrkkiin. Toinen käsi on avoinna, kämmen ylöspäin, kuin tervehdyksenä. Tukka on pitempi kuin Nella on ikinä nähnyt, ja se yltää olkapäiden yläpuolelle. Silmät ovat tummat ja varjot kasvoilla saavat Johanneksen näyttämään heikommalta kuin oikeassa elämässä. Vyötäröllä riippuu raskas rahakukkaro, joka on melkein jalan mittainen. Kovin laihakin hän on. Kukkaro painaa lonkkaniveliä ja vetää ryhdin kieroksi.

 

Nellaa esittävän nuken hiukset pilkottavat myssyn alta kuten todellisuudessakin. Nukella on huoliteltu harmaa leninki, ja se katselee häntä kasvot jähmettyneinä epämääräiseen hämmästyneeseen ilmeeseen. Toisessa pienessä kädessä on tyhjä lintuhäkki, jonka ovi on auki. Nellan läpi kulkee outo tuntemus, kuin neulat pistelisivät ihon alla.

 

Nuken toisessa kädessä on pikkuruinen viesti, joka on kirjoitettu huolitelluilla tikkukirjaimilla:

KAIKKI VOI MUUTTUA

Luin viime syksynä Jessie Burtonin uusimman romaanin The Muse, jota oli kovasti kehuttu Goodreadsissa. Taideteoksen ympärille kietoutuva mysteeri ja kahden vahvan naisen kohtaloa kahdessa aikatasossa kuljettava tarina teki minuunkin vaikutuksen. Heti sen luettuani huomasin, että Burtonin esikoisromaani The Miniaturist ilmestyy suomennettuna. Nukkekaappi ilmestyy tänään ja ilokseni sain lukea sen jo vähän etukäteen. Lämmin kiitos Otavalle ennakkokappaleesta.

Eletään 1680-luvun loppua Amsterdamissa. Nuori aviovaimo Nella saapuu uuden kotitalonsa ovelle. Vastassa ei olekaan tuore aviomies Johannes, vaan tämän kylmäkiskoinen sisko Marin ja talon kaksi erikoista palvelijaa, Cornelia ja Otto. Vasta 18-vuotias Nella on isänsä kuoltua joutunut naimaan itseään paljon vanhemman miehen, 39-vuotiaan menestyneen kauppiaan Johannes Brandtin. Nella on kasvanut maailmassa, jossa nainen voi saada oman elämänsä hallintaan vain avioliiton kautta. Nella valmistautuu pelon ja uteliaisuuden sekaisin tuntein kohtaamaan uuden elämänsä aviovaimona. Mielessä siintää kuva yhtä aikaa kutkuttavasta ja pelottavasta läheisyydestä tämän maailmaa nähneen miehen kanssa, ja toive pian kasvavasta ja kukoistavasta perheestä. Johannes ei kuitenkaan tunnu kiinnittävän vaimoonsa juurikaan huomiota ja Nellan pelot ja odotukset vaihtuvat pian pettymykseksi ja turhautuneisuudeksi.

Tarjotakseen jotain ajanvietettä vaimolleen, Johannes antaa Nellalle erikoisen häälahjan: nukkekaapin, joka on täysi kopio heidän amsterdamilaisesta kotitalostaan. Nellaa nukkekaappi ahdistaa, sillä se muistuttaa häntä vain täyttymystään vaille jäävästä avioliitosta ja onnettomasta elämästä kolkoissa ja kylmissä huoneissa. Nella päättää kuitenkin tilata nukkekaappiinsa joitakin esineitä miniatyristilta, jonka erikoinen ilmoitus herättää hänen huomionsa. Salaperäinen miniatyristi alkaa toimittaa pyytämättä myös muita esineitä ja niiden mukana monitulkintaisia viestejä. Pikkuruiset esineet ovat äärimmäisen taidokkaita ja kauniita, mutta samalla liiankin realistisia. Miniatyristi tuntuu tietävän talon salaisuuksista enemmän kuin kukaan muu, esineet tuntuvat jopa ennustavan tulevia tapahtumia. Itse nukentekijä pysyy piilossa ja saavuttamattomana, eikä Nella saa rauhaa ennen kuin miniatyristin motiivit paljastuvat.

Jokainen talon asukas tuntuu hautovan omia salaisuuksiaan, jotka paljastuvat Nellalle ja samalla lukijalle kerros kerrokselta. Mitä salaisuuksia hautoo teräväkielinen ja ankara Marin, joka näyttää vapaaehtoisesti tyytyneen yrmeän vanhanpiian rooliinsa? Mitä miettii sulavakäytöksinen palvelija Otto, jonka afrikkalaisesta alkuperästä kielivä tumma hipiä herättää huomiota Amsterdamin kaduilla? Mitä salaisuuksia tietää, tai luulee tietävänsä, avaimenrei’istä kurkisteleva piika Cornelia? Entä itse Johannes, miksi hän ei ole kiinnostunut nuorikostaan ja mitä mahtaa puuhailla lukuisilla matkoillaan?

Burton on mestari luomaan tunnelmaa ja hän on selvästi tehnyt mittavaa taustatutkimusta luodakseen uskottavan kulissin historialliselle perhemysteerilleen. Amsterdamin koleat kadut ja sen ajan ankara ja kaksinaismoralistinen ilmapiiri heräävät eloon. Usko Jumalan ja rahan mahtiin kulkevat käsi kädessä eikä vallitseva kulttuuri jätä sijaa erilaisuudelle. Kaupungin tunnelma on kyräilevä, kuka tahansa voi koska vaan ilmiantaa naapurinsa paheellisiksi leimatuista teoista. Jopa kaikki nuket, mukaan lukien ihmishahmoja esittävät piparkakut, kielletään paavinuskoisten epäjumalanpalvontana. Kosteus ja kylmyys huokuu joka raosta ja muuttaa homeisiksi sekä seinät että ihmisten ajatukset.

Kirjassa on monta vahvaa naista, jotka naiselle epäsuotuisana aikana yrittävät olla oman elämänsä arkkitehteja ja päästä ulos oman nukkekaappinsa vankeudesta. Pidin siitä, ettei tämä ole mikään ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarina. Päinvastoin, kohtalon koura on kova kaikille. Yllätyin siitä, että salaperäinen miniatyristi jäi lopulta niin etäiseksi ja monitulkintaiseksi hahmoksi. Voi vain arvailla, mikä hänen tarinansa ja motiivinsa on. Rohkea veto jättää tulkinnat lukijan vastuulle. Toisaalta erikoinen ratkaisu paljastaa kaikkien muiden salaisuudet, paitsi sen, josta kirja on saanut (alkuperäisen) nimensä. Jäin kirjan loputtua pohtimaan minityaristin arvoitusta. Suosittelen muuten kirjan lukemisen jälkeen palaamaan ensimmäiseen lukuun uudelleen. Se aukenee ihan eri tavalla silloin.

Nukkekaappi oli ahmittava kirja ja tunnelmaltaan hieno, mutta loppujen lopuksi ei ihastuttanut yhtä paljon kuin The Muse. Lukiessani mietin, että Nukkekaappi voisi toimia loistavasti tv-sarjana, ja kas kummaa, huomasin, että BBC on parhaillaan tekemässä kirjasta kolmiosaista sarjaa, joka esitetään vielä tämän vuoden aikana. Toivottavasti se nähdään myös Suomessa.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Toisen taideteoksen inspiroima kirja, sillä Burton on saanut kirjaansa inspiraatiota flaamilaisesta taiteesta ja erityisesti Amsterdamin Rijksmuseumin teoksista.

Jessie Burton: Nukkekaappi
The Miniaturist (2014), suom. Markku Päkkilä.
Otava 2017.
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Leena Lumi
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan luetut kirjat

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    19/01/17 @ 13:45 

    Hyvä teksti! Innostuin heti The Musesta. Ehkä ostan sen itselleni lukemiseksi ja tuliaiseksi myöhemmin tänä vuonna, kun reissaan Englantiin.

    Nukkekaappi on minulla vielä hieman kesken. Vetävä romaani, mutta vaikka tunnistan sen viihdearvon, olisin silti ollut mielelläni hieman vähemmän viihdytettävä. Jotain tästä jää uupumaan – ellei sitten loppu käännä ajatuksiani päälaelleen. 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      19/01/17 @ 13:54 

      Minä luin kirjan joululomalla ja se sopi kyllä hyvin viihdykkeeksi siihen tunnelmaan. Kirjassakin vietetään joulua, tosin vähän eri tunnelmissa kuin meillä 😉 Mutta tunnistan kyllä tuon tunteen, että jotain uupuu. En itse oikein saanut kiinni siitä, mitä se oli. Uskon kyllä, ettet ainakaan pety lopputulemaan, se jää tyylikkäästi avoimeksi eikä selittele liikoja. Kannattaa tosiaan tutustua tuohon The Museen, sopii loistavasti reissulukemiseksi 🙂

      Vastaa
  2. Tuijata says:

    19/01/17 @ 18:38 

    Kiitos uutisista! Odotan innolla tv-draamaa: parhaimmillaan siihen voidaan saada henkilöjännite ja arvoituksellisuus kytemään. Romaanissa se paikoin jäi pinnalliseksi. Ilahduttaa, että epookkimestari-BBC on asialla.

    Nautittava juttu sinulla Nukkekaapista! Ja olen niiiin samaa mieltä siitä, että risoo nukkemestarin hämäräksi jäävä hahmo.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      19/01/17 @ 18:46 

      BBC:ltä tosiaan voisi odottaa laadukasta draamaa ja oikeanlaista tunnelmaa.

      Näitä hämäräksi jääviä hahmoja on tullut vastaan viime aikoina harmillisen paljon. Onkohan joku muoti-ilmiö jättää lukijat arvailemaan..

      Vastaa

Jätä vastaus.