Yön ottivat nykyisin haltuunsa aseistetut jengit julisteineen, koirat, roskapönttöjä työkseen tonkivat keräilijät ja bozakauppiaat, ja kun Mevlut ravintolan metelin ja Beyoglun vilinän jälkeen kulki pimeää ja hiljaista mäkeä alas Feriköyn perukoilla, hän tunsi olevansa kotonaan, omassa universumissaan. Joskus lehdettömän puun oksat vavahtivat omia aikojaan, vaikka oli täysin tyyntä, ja silloin poliittinen iskulause kuivuneessa suihkukaivossa, jonka marmori, hana ja kaikki muukin olivat huonossa kunnossa, sekä tuntui Mevlutista tutulta että puistatti häntä samalla tavalla kuin pöllön ääni, joka kantautui pieneltä hautausmaalta moskeijan takaa. ”Bozaaa!” huusi silloin Mevlut kohti ääretöntä menneisyyttä.

Tänään 3. toukokuuta vietetään lehdistönvapauden päivää. Päivän Helsingin Sanomat kertoo istanbulilaisesta kolumnistista Kadri Gürselista, joka on istunut puoli vuotta vankilassa ilman tuomiota. Kansainvälisen lehdistönvapausjärjestön IPI:n mukaan Turkissa on vangittuna yli 150 toimittajaa, ja yli 170 tiedotusvälinettä on suljettu vuoden 2016 heinäkuun vallankaappausyrityksen jälkeen. IPI:n Suomen-osasto luovutti järjestön vetoomuksen tiistaina Helsingissä Turkin suurlähettiläälle vaatien Gürselin ja muiden vangittujen toimittajien välitöntä vapauttamista. Gürselin vaimo sanoo HS:n haastattelussa, että Turkissa on oltava hyvin tarkka siitä mitä sanoo ja että viimeiset viisi vuotta ovat olleet kaikkein surkeimmat Turkin historiassa. Juuri ne viimeiset viisi vuotta puuttuvat Orhan Pamukin kirjasta Kummallinen mieleni, mutta reitti nykytilanteeseen on kirjassa hyvin viitoitettu. Myös päähenkilö Mevlut oppii, mitä eroa on virallisella ja henkilökohtaisella mielipiteellä.

Kuten kirjan alussa tiivistetään, Kummallinen mieleni on tarina bozakauppias Mevlut Karatasin elämästä, seikkailuista, unelmista ja ystävistä sekä useiden ihmisten näkökulmasta kudottu kuva Istanbulista vuosilta 1969-2012. Ensin herää kysymys: mikä ihmeen boza? Boza on tuo viereisessä kuvassa oleva turkkilainen juoma, joka on valmistettu käyneestä hirssistä ja tarjoillaan kanelin ja paahdettujen kikherneiden kanssa. Vielä tänäkin päivänä Istanbulin kaduilla voi kuulemma törmätä perinteisiin katukauppiaisiin, jotka myyvät tätä miedosti alkoholipitoista perinnejuomaa huutaen ”Bozaaa!!!”

Tiiliskivimäinen kirja (778 sivua) alkaa sukupuulla ja kuusisivuisella sisällysluettelolla ja kirjan lopusta löytyy vielä viisisivuinen henkilöhakemisto ja kymmenensivuinen kronologia. Vähän pelonsekaisin tuntein sukelsin kirjan maailmaan ja odotin jotain todella sekavaa ja polveilevaa saagaa, jossa ei pysy mukana ilman näitä tarjottuja apuvälineitä. Yllätyin iloisesti, sillä tarinaa oli todella helppo seurata enkä turvautunut henkilöhakemistoon tai sukupuuhun kertaakaan lukemisen aikana. Niistä oli kyllä iloa jälkeenpäin tätä kirjoittaessa. Mevlut on tarinan tyyni keskus, jonka ympärillä kaikki tapahtuu. Mevlut itse ei pääse ääneen vaan hänen elämästään kertoo ulkopuolinen kertoja, jonka välillä keskeyttää joku Mevlutin sukulaisista tai ystävistä, jotka kertovat omat näkökulmansa tapahtumista ja Mevlutista.

Mevlut muuttaa 12-vuotiaana maaseudulta Istanbuliin auttaakseen isäänsä myymään kaduilla jogurttia ja bozaa ja elää lopun ikäänsä kaupungin köyhissä kortteleissa. Mevlut tekee elämänsä aikana monenlaisia töitä, mm. pilahvi- ja jäätelökauppiaana, tarjoilijana, kioskin päällysmiehenä ja pysäköinninvalvojana, mutta palaa aina vaan iltaisin myymään bozaa. Vaikka Mevlutin nuoruusvuosien jatkuva käteenvetäminen alkoikin ärsyttää, ei tästä miehestä voi muuten olla pitämättä. Serkkunsa Korkutin häissä Mevlutin katse kohtaa morsiamen siskon kanssa ja seuraavat kolme vuotta Mevlut kirjoittaa rakkauskirjeitä tytölle ylistäen noita ihmeellisiä silmiä. Päästäkseen tytön kanssa naimisiin köyhällä Mevlutilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryöstää tyttö, tämän suostumuksella tietenkin. Öisen ryöstöretken jälkeen koittaa aamu ja Mevlut näkee tytön kasvot: väärä sisko! Serkku Süleyman oli häissä sanonut Mevlutille tahallaan väärän siskon nimen, koska oli itsekin iskenyt silmänsä kauniiseen Samihaan. Mevlut ei tietenkään kehtaa tytölle myöntää erehdystään, vaan menee tämän kanssa naimisiin. Tästä ”väärästä vaimosta” Rayihasta tuleekin suurisydämisen Mevlutin elämän rakkaus!

Pamuk kertoo Turkin lähihistoriasta ja jatkuvista myllerryksistä kiihkottomasti. Siinä häntä auttaa päähenkilö Mevlut, jonka kummallinen mieli kääntää vastoinkäymisetkin mahdollisuuksiksi. Mevlut suhtautuu maailmaan lapsenomaisella uteliaisuudella, mutta tyytyy usein passiivisena tarkkailemaan kun kaupunki ympärillä muuttaa muotoaan. Hän suhtautuu kiihkeästi vain katukaupusteluun, sillä ilman jokailtaista bozan myyntiään hän tuntisi olevansa hukassa. Mevlut on kotonaan Istanbulin kaduilla, sillä kaupungissa ihminen pystyi olemaan väkijoukon keskellä yksin, ja se mikä teki kaupungista kaupungin, oli nimenomaan mahdollisuus kyetä väkijoukon keskellä kätkemään mielensä kummajaiset.  

Pamuk on ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut turkkilainen ja kovin suosittu kotimaassaan. Ehkä tästä syystä myös Turkin hallinto on katsonut Pamukin poliittisia kannanottoja läpi sormien. Yhden syytteen hän on saanut liittyen lausuntoihinsa, joita hän oli antanut Armenian kansanmurhasta ja kurdikysymyksestä, mutta selvisi siitä pienillä sakoilla. Kummallinen mieleni on ensimmäinen Pamukini, mutta pitkään loputtomalla lukulistallani ovat keikkuneet ainakin Lumi ja Viattomuuden museo. Ehkä tämän kirjan saattelemana nekin pääsevät pian lukuun. Orhan Pamuk saapuu lauantaina 13.5. vieraaksi HelsinkiLitiin, jossa häntä haastattelee Heikki Aittokoski. Odotan mielenkiinnolla, mitä sanottavaa Pamukilla on Turkin nykytilanteesta ja sananvapaudesta.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 47 – Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (mm. vuoden 2017 uutuuskirja, käännöskirja, kirjassa on monta kertojaa, kirjassa mennään naimisiin, politiikasta kertova kirja, sukutarina, kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista, kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta).

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni
Kafamda Bir Tuhaflık (2014), suom. Tuula Kojo
Tammi 2017
Arvostelukappale

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

20 Kommenttia

  1. Katriina says:

    14/05/17 @ 14:38 

    Huh, mikä tiiliskivi. Aiemmin mukaani lähti pelkkiä paksuja kirjoja, mutta tällä hetkellä pyrin välttelemään niitä. Aihe on toki mielenkiintoinen, sillä on tärkeää yrittää ymmärtää eri maiden tilanteita. Tuntuu siltä, että liian monesta maasta puuttuu sananvapaus.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      14/05/17 @ 17:10 

      Minä olen aina nauttinut tiiliskivistä, koska ne mahdollistavat syventymisen aiheeseen ja henkilöihin eri tasolla kuin lyhyemmät romaanit. Mevlut on kyllä unohtumaton romaanihenkilö ja Pamuk eilen paljastikin HelsinkiLitissä, että Mevlutissa on paljon häntä itseään.

      Vastaa
  2. Tuulevin lukublogi says:

    14/05/17 @ 21:08 

    Todellakin melkoinen tiiliskivi! Nuorempana rakastin lukea mahdollisimman paksuja kirjoja, mutta vanhemmiten olen alkanut vältellä niitä. Ehkä jokin outo alitajuinen voima sanoo, että ehdit lukea useamman kirjan, jos ne ovat ohuempia?

    Turkin tilanne on pelottava. Ikävä kyllä en ole vielä ennättänyt katsoa Helsinki Litiä Areenasta, vaikka aikomus on.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      15/05/17 @ 14:27 

      Tiiliskivistä puheen ollen, sain juuri käsiini Paul Austerin uusimman romaanin ja siinä on vaivaiset 1141 sivua. Mistä näitä tiiliskiviä nyt oikein tipahtelee käsiini 😉

      Vastaa
  3. Tuulevin lukublogi says:

    15/05/17 @ 19:55 

    Kuuntelin/katselin juuri Areenasta Helsinki Lit -taltioinnin Pamuk-haastattelusta, joka oli mielenkiintoinen, mutten silti jaksa nyt jostain syystä innostua tästä kirjasta.

    Pari muuta Helsinki Litin inspiroimaa kirjaa sen sijaan meni lukulistalle haastattelun jälkeen, vaikken ollut kiinnostunut sitä ennen. Ai että minusta on upeaa, että tuohon kirjallisuustapahtumaan voi osallistua (myös) kotoa.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      17/05/17 @ 08:34 

      Minun tekisi mieli lukea kaikkien HelsinkiLit-vieraiden koko tuotanto. Ei taida tämä elämä riittää kaikkeen, mitä haluaisi lukea 😀

      On se tosiaan mahtavaa, että noita keskusteluja voi seurata kotona ja katsella vielä uudestaankin tapahtuman jälkeen.

      Vastaa
  4. Elegia says:

    17/05/17 @ 10:24 

    Vaikuttaapa hurjan mielenkiintoiselta romaanilta! En ole lukenut yhtään Orhan Pamukin kirjaa, vaikka olen toki tietoinen kirjailijan olemassaolosta. Jokin on harannut vastaan. Ehkä ole kokenut, että kirjansa ovat jotenkin vaikeasti lähestyttäviä tmv. Mutta eihän tämä lainkaan vaikuta sellaiselta.

    Luin vastikään itsekin Istanbuliin sijoittuvan kirjan ja miljöö ja kulttuuri kiehtoivat kovasti. Nautin kovasti erilaisiin kulttuureihin sijoittuvien kirjojen lukemisesta: mitä vieraampi kulttuuri minulle, sen parempi!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      18/05/17 @ 12:03 

      Minulle tämä oli ensimmäinen Pamuk. Tämä ei ollut kyllä vaikeasti lähestyttävä vaikka aluksi nuo sukupuut, henkilöhakemistot ja kronologiat herättivät epäluuloja. Pamuk muuten kertoi MTV:n haastattelussa kirjoittavansa kirjansa käsin. Huh, mikä urakka!

      Olen pitänyt turkkilaisen Elif Shafakin Istanbuliin sijoittuvista romaaneista. Oli kiinnostavaa saada myös toisenlainen ääni niiden rinnalle.

      Vastaa
  5. hdcanis says:

    17/05/17 @ 21:24 

    Kun en ole tiiliskivien ystävä niin Pamukit ovat jääneet lukematta, mutta kiinnostavaltahan tämä kuulostaa, ja arvostan myös sitä vieraisiin kulttuureihin vaeltamista…

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      18/05/17 @ 12:13 

      Minä jo nimesin itseni Tiiliskivi-Tiinaksi, kun viime aikoina on tullut viihdyttyä näiden järkäleiden kanssa enemmänkin 😉

      Pitkiin tarinoihin uppoutuminen on ihanaa, ja niistä löytyy usein niitä unohtumattomia henkilöhahmoja (kuten Mevlut tässä), joille ei haluaisi heittää hyvästejä. Olen onneksi nopea lukija, joten tiiliskivet eivät hirveästi hidasta tahtiani. Tänä vuonna jo 61 kirjaa luettuna 🙂

      Vastaa
  6. Amma says:

    18/05/17 @ 23:00 

    En ole lukenut Pamukia, mutta Turkki kiinnostaa.
    En ole katsonut Helsinki Litiö areenasta, mutta näin hänen haastattelunsa jossakin ajankohtaisohjelmassa. Sananvapausasiaa ja ylipäänsä Turkin tilannettakin siinä sivuttiin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      19/05/17 @ 09:45 

      Vaikutti HelsinkiLitissä vähän siltä, että Pamuk on jo väsynyt siihen, että häneltä aina kysytään Turkin poliittisesta tilanteesta. Hän olisi vaan halunnut puhua kirjojensa henkilöhahmoista 🙂

      Vastaa
  7. Reeta / Les! Lue! says:

    19/05/17 @ 12:12 

    Minäkin katsoin Pamukin haastattelun Helsinki Litistä ja innostuin tästä kirjasta kovasti! Olen lukenut Pamukilta aiemmin vain Valkoisen linnan, joka oli ainakin englanniksi luettuna aika haastava, vaikkei pitkä kirja olekaan, joten hyvä kuulla, jos tämä tiiliskivi ei ole sieltä vaikeimmasta päästä.

    Turkin nykyinen tilanne on tosiaan ihan kamala. Luin jostain, että 1/3 kaikista maailman vangituista toimittajista on vangittuna nimenomaan Turkissa! Somessa onkin menossa #FreeTurkeyMedia -kampanja, johon kannattaa ottaa osaa.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      19/05/17 @ 12:24 

      Ilmeisesti Pamukin tyyli vähän vaihtelee. Osa teoksista on enemmän postmodernia kerrontaa, tämä oli perinteisempää.

      Toimittajien tilanne Turkissa on tosiaan kamala. Asun muuten Turkin Helsingin suurlähetystön naapurissa ja aika usein on ollut jotain mielenosoituksia talon edessä. Poliisiautoja näkee usein vartiossa talon ympäristössä, kun Turkissa tapahtuu.

      Vastaa
  8. Minna Vuo-Cho says:

    20/05/17 @ 08:23 

    Tässä juuri mutisin kiukkuisena itsekseni, miten työ haittaa harrastuksia. Jäi Helsinki Lit tänä(kin) vuonna kokonaan väliin reissujen takia enkä ole ehtinyt tutustumaan ollenkaan sen ohjelmalistalta löytyviin kirjailijoihin.
    Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Tuntuu jotenkin niin oudolta, että vielä nykyäänkin joku yrittää hiljentää kansan (ja lehdistön) ääntä säilyttääkseen oman asemansa vahvempana. Mikään ei taida muutua aikojen myötä. Aina löytyy toisten kustannuksella valtaa himoitsevia.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      22/05/17 @ 09:14 

      Työllä on kyllä kieltämättä paha tapa viedä aikaa näiltä tärkeämmiltä asioilta 🙂
      Jos kesällä on paremmin aikaa, tutustu ihmeessä tähän kirjaan. Mevlut on unohtumaton kirjallinen hahmo ja kirja tuo kiihkottomasti esiin Turkin lähihistorian tapahtumia. Sen verran sekavaa se meno on ollut ja on edelleen, etten kyllä tullut hirveästi hullua hurskaammaksi tämän luettuani. Ihan viime vuosien tapahtumia kirja ei kata, vaan päättyy vuoteen 2012. Viime vuosien sopan ainesten alkuperä on kyllä hyvin nähtävissä.

      Vastaa
  9. Airi/Kirsinbookclub says:

    20/05/17 @ 20:38 

    Luin Pamukin Istanbul-kirjan juuri ennen Helsinki Litiä ja kuuntelin häntä myös paikan päällä Savoyssa. Pamuk puhui kuin kirjansa, perusteellisesti ja paljon. Olisi puhunut mielellään ilman Heikki Aittokosken kysymyksiä. Sain juuri Kummallisen mieleni kirjastosta, ja toivon että ehdin sen lukea. Monta muutakin kirjaa on lukupinossa, mutta Pamuk ja toinen hänen rakkaaseen Istanbuliinsa sijoittuva kirjansa kiinnostaa. Istanbulin teki ajoittain raskaaksi lukea ne osuudet, jossa kaupunkia kuvataan eri turkkilaisten ja eurooppalaisten kirjoittajien kirjojen kautta. Olen käynyt Istanbulissa vain kerran työmatkalla, joten paljon en kaupungista ehtinyt nähdä tai kokea. Hyvin pohjustat Turkin tilannetta kirjoituksesi alussa. Pamuk tuntui olevan optimistinen, eli Erdogan joutuu jossakin vaiheessa luopumaan vallasta, vaikka sitä vielä kansanäänestyksen avulla kasvattikin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      22/05/17 @ 09:16 

      Pamuk oli kyllä mainio HelsinkiLitissä. Oli selvästi kyllästynyt puhumaan politiikkaa ja olisi mielummin puhunut vain kirjastaan, Mevlutista ja jogurttimyynnin kehityksestä, joka muuten käsitellään seikkaperäisesti myös kirjassa 🙂

      Vastaa
  10. Linnea says:

    21/05/17 @ 09:14 

    Minä varasin tämän teoksen Helsinki Litin jälkeen, toivon että saisin sen kesällä tai alkusyksystä kirjastosta jolloin minulla olisi hyvin aikaa sitä lukea. En ole lukenut Pamukia aiemmin minäkään, mutta moni suositteli tästä aloitettavan.

    Pamukin haastattelun myötä sain Mevlutista sympaattisen kuvan, sama kuva vahvistuu tätä tekstiäsi lukiessa. Olen muutenkin tutustunut turkkilaiseen kirjallisuuteen niin vähän enkä tiedä Istanbulista juuri mitään, joten tämä olisi sitäkin myötä kiinnostava lukea.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      22/05/17 @ 09:21 

      Mevlut on kyllä unohtumaton hahmo. Jos kiinnostut Istanbulista lisää, suosittelen Pamukin ohella tutustumaan Elif Shafakin kirjoihin. Esimerkiksi Kirottu Istanbul tai Valkoinen elefantti ovat loistavia. Kirottu Istanbul käsittelee erityisesti armenialaisten kohtaloa Turkissa ja Valkoinen elefantti on historiallinen romaani 1500-luvun Istanbulista ja Osmanien valtakunnasta.

      Vastaa

Jätä vastaus.