Turun Kirjamessujen ohjelma oli tänä vuonna jaettu seitsemään ääneen, joista kävin kuuntelemassa neljään kategoriaan kuuluvia keskusteluja. Teen koosteeni näiden äänten mukaisesti neljässä osassa. Tämä toinen osa keskittyy Mahdollisiin ääniin. Mahdolliset äänet haastoivat pohtimaan, mikä kaikki on mahdollista maailmassa ja kirjallisuudessa.

Mahdolliset äänet – runollista, musikaalista ja fantastista

Viime vuosina moni runoilija on kokeillut siipiään myös proosan parissa ja upeasti nuo siivet ovat kantaneet. Tästä hyvä esimerkki on tietysti Jukka Viikilä, joka ensimmäisellä proosateoksellaan Akvarelleja Engelin kaupungista voitti Finlandia-palkinnon. Hänen kanssaan runon ja proosan välisistä rajoista oli keskustelemassa kirjailija Katriina Ranne (Miten valo putoaa) sekä myös kuvataiteilijana tunnettu Jyrki Pellinen, jolta on julkaistu yli 50 kaunokirjallista teosta. Haastattelijana toimi Gummeruksen kustannustoimittaja Salla Pulli. Pellinen oli vahvasti sitä mieltä, että runoilija ei voi kirjoittaa kuin runoilijan romaanin, sillä runoilijalla on taipumus esoteerisuuteen. Katriina Ranne oli sitä mieltä, että kirjailija voi olla sekä runoilija että prosaisti. Kieli on kuitenkin runoilijalle erityisen tärkeää. Ranteen ja Viikilän romaanit ovatkin molemmat kielellisesti hyvin runollista tekstiä, vaikka Viikilä sanoikin Finlandia-puheessaan puhuneensa runouden salakuljettamisesta romaaniin lähinnä kampanjoidakseen lyriikan puolesta.

Jukka Viikilä, Jyrki Pellinen ja Katriina Ranne

Kahden taiteenlajin liitto oli esillä myös Touko Siltalan haastatellessa pianistinakin uraa tehnyttä kirjailija Marjo Heiskasta. Käsittelyssä oli hänen romaaninsa Mustat koskettimet, joka on kiehtova kuvaus kamarimusiikkikokoonpanon dynamiikasta. Heiskanen kertoi, että vältteli pitkään tarttumasta itselleen läheiseen muusikkoteemaan, sillä hän koki suurena haasteena kuvata muusikon sisäistä kokemusta toisen taiteenlajin, kirjallisuuden, keinoin. Onneksi hän viimein tarttui aiheeseen, sillä lopputulosta ovat kuulemma hänen muusikkoystävänsäkin lukeneet henkeään haukkoen. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta tähän intensiiviseen romaaniin haluan ehdottomasti syventyä. Kirjan tunnelmaan pääsee myös Heiskasen tekemän soittolistan avulla, joka löytyy Spotifysta nimellä Mustat koskettimet.

Touko Siltala ja Marjo Heiskanen

Mahdollisista maailmoista lastenkirjallisuudessa puhuttiin kiinnostavalla kokoonpanolla. Vuokko Hurme, Roope Lipasti, Magdalena Hai ja Juha-Pekka Koskinen keskustelivat siitä, millaisia mahdollisuuksia fantasiakirjallisuus tarjoaa erilaisten yhteiskunnallisten tai vakavampien aiheiden käsittelyyn lastenkirjoissa. Haastattelijana oli Esa Silander. Ihastuin erityisesti Vuokko Hurmeen uuteen kirjaan Kiepaus, joka avaa lasten fantasiasarjan Huimaa. Hurme on luonut aivan omanlaisensa ylösalaisin olevan maailman, jossa myös puhdas vesi alkaa loppua. Tämän kirjan hankin messuilta pojalleni, kuten myös Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarjan ensimmäisen osan Kerjäläisprinsessa. Poika on parhaillaan lukemassa J-P Koskisen kirjaa Haavekauppias, joka on myös avausosa pidempään sarjaan. Messuilla oli esillä sarjan neljäs osa Salaperäinen sirkus sekä Koskisen merirosvosarja Benjamin Hawk. Roope Lipastin viikinkiaikaan sijoittuva seikkailusarja kuulosti myös todella kiehtovalta.

Roope Lipasti, Vuokko Hurme, Magdalena Hai ja Juha-Pekka Koskinen

Paula Havaste haastatteli Selja Ahavaa ja Gummeruksen kustannustoimittaja Salla Pullia kirjailijan ja kustannustoimittajan välisestä suhteesta. Pulli on toiminut sekä Ahavan että Havasteen kustannustoimittajana. Oli kiinnostavaa kuulla, miten eri tavalla kirjailijat suhtautuvat kustannustoimittajan työhön, missä vaiheessa luovuttavat tekstiään luettavaksi ja miten reagoivat korjausehdotuksiin. Ahava sanoi antavansa tekstiään luettavaksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja odottaa kustannustoimittajalta rohkeaa palautetta, häiriötekijöitä, jotka pakottavat tarkastelemaan tarinaa uudesta näkökulmasta. Havaste sen sijaan kertoi panttaavansa tekstiä mahdollisimman pitkään ja menee aina hetkeksi pois tolaltaan saatuaan korjaukset. Hän jopa kertoi kerran jättäneensä korjatun käsikirjoituksen eteisen lattialle lojumaan viikoksi, ennen kuin oli valmis tarttumaan siihen. Salla Pulli kertoi pitävänsä työstään siksi, että se tarjoaa ainutlaatuisen kurkistuspaikan ihmeellisten mielten tuottamiin maailmoihin. Hän toivoi vastaisuudessakin saavansa lukea sellaisia käsikirjoituksia, joita ei osaa edes toivoa. Kukahan olisi se seuraava yllättäjä!

Paula Havaste, Salla Pulli ja Selja Ahava

Kirjojen mahdollisuuksia esineinä pohdittiin ainoassa tietokirjakeskustelussa, jonka kävin kuuntelemassa. Katja Jalkanen haastatteli Niklas Bengtssonia tietokirjasta Kirja erikoisena esineenä (Avain). Bengtsson vaikutti todella asiaan vihkiytyneeltä ja on käynyt luennoimassa kirjojen muotoilusta mm. Aasiassa. Harmi, että keskustelulle oli varattu niin lyhyt aika. Nyt saimme kiinnostavan mutta kiireisen katsauksen kirjakääröihin, selättömiin kirjoihin ja muihin erikoisiin kirjan muotoiluihin. Bengtssonilla oli myös mukanaan pari esimerkkikirjaa omasta kokoelmastaan. Pohdimmepa myös sitä, onko ihoonsa runoilijan koko tuotannon tatuoinut mies laskettavissa kirjaksi. Ainakaan selätön hän ei onneksi ole 🙂

#kirjamessut #MontaÄäntä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    10/10/17 @ 18:44 

    Sinun messupostauksiasi on ilo lukea: tykkään siitä, miten menet messukategorioiden mukaan, tulee hauskaa omaäänisyyttä messuraportointiin. 🙂

    Kiva, että tulit kuuntelemaan keskustelua kirjasta erikoisena esineenä. 20 minuutin aika oli kyllä hurjan lyhyt.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      10/10/17 @ 21:09 

      Kiitos Katja! Noiden teemojen mukaan oli helppo jäsennellä kuulemaansa. Oli tosiaan lyhyt aika, ja minä taisin tulla vielä viisi minuuttia myöhässä. Harmi ettei ollut enempää porukkaa kuulemassa.

      Vastaa
  2. Arja says:

    10/10/17 @ 18:58 

    Tämä teema on kiinnostava, harmittavan vähän siitä messuilla ehdin kuulla. Marjo Heiskasen kirjoista olen kovasti pitänyt, rohkenisikohan uutuutta lukea sellainenkin, joka ei musiikista mitään ymmärrä – kerrothan sitten!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      10/10/17 @ 21:12 

      Minä en ole lukenut Heiskaselta vielä mitään. Mustat koskettimet kuulosti kyllä hurjan kiinnostavalta. Ajattelin luettuani antaa sen lahjaksi isälleni, hän kun pitää valtavasti kamarimusiikista. Toivottavasti isä ei lue blogiani, ettei mene yllätys pilalle 🙂

      Vastaa

Jätä vastaus.