Nyt ne on sitten koettu, Turun Kirjamessut! Olin messuilla kaikki kolme päivää ja kokemuspankkiin jäi lukuisia kiinnostavia keskusteluja ja kohtaamisia. Tänä vuonna ohjelmapäällikköinä toimineet Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu olivat jakaneet ohjelmatarjonnan seitsemään erilaiseen ääneen. Mielenkiinnosta tein jälkikäteen tukkimiehen kirjanpitoa seuraamistani keskusteluista ja huomasin, että minua olivat vetäneet puoleensa etenkin Sukupolvien äänet, Mahdolliset äänet, Sitkeät äänet ja Uudet äänet. Järjen äänet, Lasten äänet ja Korkeammat äänet jäivät nyt kuulematta, mutta eiköhän mies ja poika pidä huolen niistä äänistä kotona 🙂 Päätin tehdä myös oman messukoosteeni noiden äänten mukaisesti ja teen sen neljässä osassa, jotta niitä jaksaisi myös lukea. Julkaisen kaikki neljä koostetta tällä viikolla. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsevät Sukupolvien äänet.

Sukupolvien äänet – mytologiaa, historiaa ja koskettavia kohtaloita

Aloitin messut kuuntelemalla WSOY:n Anna-Riikka Carlsonin vetämää keskustelua klassikoista. Keskustelijoina olivat kirjailijat Pasi Lampela ja Johanna Venho. Keskustelussa pohdittiin mm. mikä tekee kirjasta klassikon ja keskustelijat pääsivät myös ennustamaan missä 2000-luvulla ilmestyneissä teoksissa voisi olla aineista tulevaisuuden klassikoksi. Venho nosti esiin mm. Riku Korhosen. En ole lukenut häneltä vielä mitään, mutta sain messuilla myös toisen suosituksen hänen kirjastaan Emme enää usko pahaan, joten sen aion ehdottomasti lukea.

Sukupolvien äänet kuuluvat vahvasti myös Kivitaskussa, jonka kirjoittanutta Anni Kytömäkeä haastatteli Anna Baijars. Kirjan arviossa totesin, että Helenan tarinaa olisin mielelläni seurannut enemmänkin. Kytömäki kertoikin haastattelussa, että Helenan hahmo syntyi viimeisenä kun muut henkilöt olivat jo pitkälle kehitelty. Se selittääkin miksi Helena on toisaalta hyvin keskeinen mutta myös kaikista etäisin henkilö kirjassa.

Anni Kytömäki

Kivitaskussa yhtenä teemana on myös suomalainen kansaperinne, mutta suomalaista mytologiaa, kansanperinnettä ja muinaismuistoja on käsitelty useassa muussakin tänä vuonna julkaistussa kirjassa. Juha Hietanen haastatteli näistä kolmen kirjan tekijöitä. Paula Havasteen Lumen armo päättää neliosaisen Vihat-sarjan, joka sijoittuu 1100-luvulle ja on saanut alkusysäyksensä kaikkien tuntemasta Lallin tarusta. Sarjassaan Havaste halusi tutkia miksi Lallin vaimo oli niin paha kuin arkkiveisussa annetaan ymmärtää. Suomalainen mytologia herää konkreettisesti eloon Mikko Kamulan esikoisromaanissa Ikimetsän sydänmailla, joka sijoittuu 1400-luvulle nykyisen Savon alueelle. Kiinnostavan lisän keskusteluun toi Ilari Aalto ja Elina Helkala, joilta on ilmestynyt upea tietokirja Matka muinaiseen Suomeen, joka johdattaa muinaisjäännösten myötä entisajan elämään varhaisimmalta kivikaudelta aina maailmansotien aikaan. Kirjan tekijät ovat tehneet vuoden mittaisen matkan ympäri Suomea etsimään unohdettuja muinaismuistoja. Ilari Aalto muistutti, että mielikuvitus on myös arkeologille tärkeä työkalu ja historian tulkitsemisen perinne on arkeologiassa vahvasti läsnä.


Juha Hietanen, Paula Havaste, Mikko Kamula, Elina Heiskala ja Ilari Aalto

Mikko Kamula luki Tekstiretriitissä otteita romaanistaan Ikimetsien sydänmailla

Myös lähihistorian tapahtumista voidaan tehdä erilaisia tulkintoja. Tästä saatiin upea esimerkki, kun vuoden 1918 tapahtumista olivat keskustelemassa Anneli Kanto (Lahtarit), Heidi Köngäs (Sandra), Tiina Lintunen (Punaisten naisten tiet) ja Ville Kaarnakari (Operaatio Kagaali). Haastattelijana jälleen mainio Juha Hietanen. Keskustelijat olivat kaikki sitä mieltä, että menneisyyden ymmärtäminen on tärkeää eikä sisällissodasta tulisi vaieta. Köngäs kehotti jokaista tutkimaan omaa sukuhistoriaansa ja Lintunen muistutti, että ymmärtääkseen syitä ja seurauksia on hyvä ulottaa historiallinen perspektiivi myös vuosikymmeniä kauemmas kuin pelkkään vuoteen 1918.

Ville Kaarnakari, Anneli Kanto, Tiina Lintunen, Heidi Köngäs ja Juha Hietanen

Monella tapaa vaiettu asia on ollut myös se, mitä on tapahtunut naapureillemme lähihistoriassa. Virolaisen Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 kertoo sodanjälkeisestä elämästä Virossa. Taskan kirja on varmasti koskettava ja todentuntuinen, onhan hänen oma perheensäkin ollut karkotettuna Siperiassa. Erinomaiseksi haastattelijaksi osoittautunut Juha Hietanen oli myös Taskan haastattelijana. En valitettavasti kuullut koko Taskan haastattelua, koska minua yritettiin samalla värvätä Unicefin kuukausilahjoittajaksi. Sinänsä erinomainen paikka nostaa esiin hädänalaisia, kun takana keskustellaan lähinaapureidemme kokemasta köyhyydestä ja sorrosta. Viro on muuten Turun Kirjamessujen ensi vuoden teemamaa, joten näistä aiheista saadaan varmasti kuulla lisää ensi vuonna.

Ilmar Taska ja Juha Hietanen

Sukupolvien äänet olivat vahvasti läsnä myös perjantai-iltana Turun Tuomiokirkossa, jossa luettiin tekstejä toivosta ja kuunneltiin Bachia cembalolla. Eipä ole ennen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kuulostanut niin jumalalliselta kuin arkkipiispa Kari Mäkisen selkeällä ja pehmeällä äänellä lukemana. Kjell Westön lukema oma tekstikatkelma sai myös arvokkaan kaiun hienossa ympäristössä.


Ihan uuden sukupolven ääntä saamme ehkä kuulla ensi vuoden messuilla. Tänään saimme nimittäin kuulla kaksi ilouutista, lähes samaan aikaan. Turun Kirjamessut ilmoitti, että Jenni Haukio palaa ohjelmapäälliköksi ensi vuonna ja uutismediat kertoivat heti perään, että presidenttiparimme odottaa lasta. Uutisen mukaan vauva ei sotke presidentinvaaleja, mutta miten käy Kirjamessujen – se jää nähtäväksi.

Seuraavassa koosteessa teemana Mahdolliset äänet.

#kirjamessut #MontaÄäntä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

6 Kommenttia

  1. Arja says:

    09/10/17 @ 22:27 

    Niin jaan kokemuksesi Mäkisen upeasta äänestä. Ja Kivitaskusta. Ja Matka muinaiseen Suomeen on tosiaan hieno; historia avautuu ihan uudella tavalla, kuten teki jo Matkaopas keskiaikaan samoilta tekijöiltä. Tuon esityksen olisin halunnut nähdä! Monta kiinnostavaa jäi pakosti pois, kun minuutit olivat rajalliset. Kiitos tapaamisista, Tiina!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      09/10/17 @ 22:51 

      Arja, kiitos myös sinulle seurasta! Tosiaan jäi monta kiinnostavaa keskustelua väliin, mutta onneksi kohta on Helsingin Kirjamessut. Eiköhän sieltä löydy ainakin osa niistä, joita ei ehtinyt Turussa kuuntelemaan.

      Vastaa
  2. Leena Laurila says:

    10/10/17 @ 11:11 

    Alan yhä enemmän vakuuttua siitä, että minun ei kannata messuille mennä. Niin vakuuttavaa on ollut lukea monia kiinnostavia yhteenvetoja messuista. Vähällä vaivalla saavutettu kokemus tämä 😉 Tämä sinunkin taas uudenlainen ja fiksusti messujen alkuperäistä ideaa seuraava.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      10/10/17 @ 14:14 

      Kiitos Leena kommentista. Messujen järjestäjät olivat nyt kyllä tarjoilleet oivallisen työkalun myös jälkipuintia varten. Tässä vaiheessa kun sillä ei hirveästi ole merkitystä milloin ja millä lavalla mikäkin keskustelu käytiin. On kiinnostavaa yrittää löytää siltoja kaiken kuullun välille.

      Vastaa
  3. Nanna / Nannan kirjakimara says:

    11/10/17 @ 12:22 

    Loistava idea jäsentää messukooste äänien mukaan! Huomasin, että omasta koosteestani tuli hurjan pitkä, vaikka yritin karsia rönsyjä. Täytyykin jatkossa kokeilla jonkinlaista raportin pilkkomista.

    Oli kiva tavata!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      11/10/17 @ 13:12 

      Kiitos kommentista Nanna! Minäkin aloin ensin tehdä vain yhtä koostetta kunnes totesin, että siitä tulee aivan liian pitkä. Onneksi messujärjestäjät tarjosivat valmiin rakenteen pilkkomiseen. Oli tosiaan kiva tavata, nähdään seuraavaksi Helsingin messuilla!

      Vastaa

Jätä vastaus.