Miksi enemmän on vähemmän



treesMeNaiset haastatteli minua tuoreimpaan lehteensä siitä, miksi nykypäivänä on niin vaikea tietää mitä pitäisi elämällään tehdä. Jutun löydät linkkinä alta, mutta ajattelin vielä jatkaa hieman tuon aiheen pohtimista ja kertoa tutkimuksesta, johon artikkelissa viittaan. Psykologi Barry Schwartz on kirjoittanut kirjan The Paradox of Choice - Why More Is Less (Harper Perennial 2004), jossa hän väittää, että vaurastuneiden maiden käsiin räjähtänyt ongelma on valintojen paljous, joka aiheuttaa ihmisille tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Hänen ja monien muiden psykologien mukaan, mitä enemmän meille annetaan vaihtoehtoja, sitä vaikeampaa on valitseminen ja sitä enemmän ahdistumme. Samaan aikaan meissä asuu syvällä ajatus, että vapaus on yksi hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmistä peruspilareista.

Liiat valinnan mahdollisuudet johtavat lamaantumiseen

Tutkimuksiin pohautuen Dr. Barry Schwartz vetää yhteen neljä asiaa, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä vaihtoehtojen viidakossa. Ensimmäinen asia on katuminen. Kun vaihtoehtoja on valtavasti, on helpompi katua päätöstään. Mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä helpompi on ajatella, että muissa vaihtoehdoissa olisi ollut parempia ominaisuuksia. Varsinkin perfektionistit katuvat usein valintojaan, sillä he haluavat varmistua siitä, että omat valinnat ovat täydellisiä. He myös helposti vertailevat valintojaan muiden tekemiin valintoihin. Toinen asia on vaihtoehtoiskustannukset. Se viittaa niihin hukattuihin mahdollisuuksiin, joita jätämme väliin etsiessämme sitä parasta vaihtoehtoa. Kolmas asia on liian korkeat odotukset. Schwartz esittää TED-puheessaan hauskan pilapiirroksen, jossa todetaan: ”Kaikki oli paremmin silloin kun kaikki oli huonommin." Sillä hän haluaa sanoa, että kun vaihtoehtoja oli vähemmän, oli todennäköisempää tulla positiivisesti yllätetyksi. Nykyään vaihtoehtoja on niin paljon, että odotuksemmekin ovat nousseet pilviin, ja positiivisten yllätysten sijaan koemme useimmiten pettymyksiä, ettei tekemämme valinta ollutkaan niin hyvä kuin odotimme. Viimeinen asia on epäonnistumisen tunne ja itsensä syyttely. Kun valinnan mahdollisuuksia on niin paljon, on helppo syyttää itseään väärästä valinnasta, jos asiat eivät menekään niin kuin halusi. Helpoin tämä on mieltää esimerkiksi jonkin tuotteen kohdalla. Jos olisi tarjolla vain yksi puhelinmalli, ja se olisi huono, olisi helppo syyttää puhelimen tekijää huonosta tuotteesta tai todeta, että maailma vaan on tällainen. Kun puhelimia on ziljoona erilaista, etkä ole tyytyväinen valintaasi, syytät itseäsi: olisi pitänyt ottaa paremmin selvää, olisi pitänyt valita toisin. Jos syyllistämme itseämme noinkin triviaaleista asioista, mitä sitten tapahtuu tärkeämpien elämänvalintojen (työ, perhe, koulutus) kanssa?

Kohtuus kaikessa

Vaurailla mailla valinnan vapaus todellakin voi muodostua valintojen vankilaksi. Toisaalta vastakkaisessa päässä ovat maat, jossa esimerkiksi köyhyys tai uskonto rajoittaa valintoja ja vapautta niin, ettei sitäkään voi onneksi kutsua. Tutkijat eivät ole vielä (tietääkseni) löytäneet vastausta siihen, mikä olisi sopiva määrä vapautta ja valintoja, joka takaisi tasapainoisen ja onnellisen elämän. Ehkäpä se on yksilö- tai kulttuurisidonnaista. Mitä sitten itse voit tehdä? Ainakin turhien valintojen ja vaihtoehtojen karsiminen auttaa hetkellisesti. Päätä, mikä on niin tärkeä valinta, että siihen kannattaa käyttää aikaa ja vertailla vaihtoehtoja, ja milloin kannattaa vaan tarttua ensimmäiseen sopivaan. Omat henkiset ja fyysiset resurssimme määrittävät myös, kuinka hyvin jaksamme seikkailla valintojen viidakossa. Mieti esimerkiksi kauppareissujasi: Kun sinulla on aikaa ja olet levännyt, jaksat tutustua uusiin tuotteisiin ja tehdä vertailua, ja kun olet väsynyt, kiireinen ja stressaantunut, tartut herkemmin siihen tuttuun ruisleipäpakettiin. Stressitilanteissa onnistumme usein automaattisestikin rajoittamaan turhia valintoja helpottaaksemme tilannetta edes vähän.

Viime aikoina olen monessa kohtaa miettinyt, onko valinnan vapauden arvo yhteiskunnassamme liiankin korostunut. Esimerkiksi pyrkimys vähentää vammaisten ja vanhusten laitoshoitoa on sinänsä hieno asia, mutta ei valintojen vapaus - esimerkiksi vapaus asua yksin - lisää välttämättä sairaan tai yksinäisen hyvinvointia ja tuo turvaa. Jokin aika sitten ET-lehdessä (jota luen Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten liitossa äänilehtenä) oli hieno juttu muistisairaasta vanhuksesta ja hänen tyttärestään. Jutussa tytär kertoi, että oli pelännyt, kun äidin piti muuttaa rakkaasta ja pitkäaikaisesta kodistaan palvelutaloon, mutta huomasi sitten, että äiti oli onnellisempi palvelutalossa: siellä oli turvallisempaa, pienessä huoneessa eläminen oli hallitumpaa ja selkeämpää, ja juttuseuraa löytyi aina kun vaan astui ovesta ulos. Siis vähemmän vapautta, enemmän turvaa ja onnea. Ehkäpä oli hyvä pohtia, onko valinnan vapaus aina ja kaikkialla paras ratkaisu.

Kaikki on mahdollista - mutta onko se hyvä asia?

Barry Schwartz esittää TED-puheensa lopussa rohkeasti, että olisimme onnellisempia, jos eläisimme kuvitteellisessa kalamaljassa. Ajatus siitä, että kaikki on mahdollista (jota monet valmentajatkin toitottavat..), voi olla lamauttavaa. Jos kaikki on mahdollista, mitä oikein valitsen? Ja mitä jos se osoittautuukin vääräksi valinnaksi? Suurin osa valmennettavistani tulee tapaamaan minua jonkun muutos- tai valintatilanteen johdosta. Takana voi olla jopa vuosien pohdinta siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä ja mikä valinta olisi se oikea. Vaikka moni toisaalta kaipaa toivoa ja rohkaisua siitä, että "kaikki on mahdollista" ja ”kyllä sinusta on siihen, kun vaan päätät niin”, kaikista tyytyväisempiä ovat ne, jotka saavat valmennuksessa rajattua selkeästi vaihtoehtonsa ja otettua ensimmäisen konkreettisen askeleen. Monelle oivallus siitä, että ”kun et voi kuitenkaan tietää mihin valintasi johtaa, parasta vaan valita joku”, auttaa menemään eteenpäin ja lopettaa turhauttavan jossittelun ja epävarmuuden. Paras hetki on tavata tuo sama ihminen muutaman viikon kuluttua ja kuulla, miten asiat alkoivat loksahdella paikalleen, kun vaan alkoi tekemään. Itsekin olen hokenut viime aikoina mantraa ”Action cures fear”. Turha jäädä liikaa pohtimaan ja puntaroimaan, tekee vaan!

MeNaiset 8/2015 | 20.2.2015

Dr. Barry Schwartzin TED-puhe

Ilman jälkiviisautta ei olisi historiaa - eikä parempaa tulevaisuutta


Vanha kirja
Jatkuva uudistuminen on elinehto, vain muutos on pysyvää. On pysyttävä mukana virrassa. Niinhän meille sanotaan. Itse asiassa uudistumme koko ajan, halusimmepa tai emme, ja nopeammin kuin uskommekaan. Riittää kun vilkaisee parin vuoden takaisia valokuvia itsestään tai lukee ajatuksiaan menneiltä vuosilta tai kuukausilta. Tulee epätodellinen olo. Minäkö tuo olen, noinko tosiaan ajattelin, tuoltako oikeasti näytin. On itse asiassa huomattavasti vaikeampaa pysyä jatkuvasti samana kuin muuttua.

Lue lisää..

Elämässä tarvitaan wabi-sabi-asennetta

Columbian yliopiston motivaatiotutkija Dr. Heidi Grant Halvorson vieraili Helsingissä 925 Festivaalilla ja piti luennon erilaisten ajattelumallien vaikutuksesta motivaatioon ja suorituskykyyn. Hänen tutkimuksensa kiteytyi oivaan neuvoon: älä vertaa itseäsi muihin, vaan omaan kehitykseesi. Kun valitset ”olen hyvä”-ajattelumallin sijaan ”tulen paremmaksi”-asenteen, pystyt myös epäonnistumisten jälkeen ponnistamaan eteenpäin kohti uusia tavoitteita. Vaikka ei vertaisikaan itseään muihin, tällainen tavoitteiden perässä juokseminen ja itsensä kanssa kilpailu voi silti olla myös vahingollista. Mielestäni ”tulen paremmaksi”-ajattelumallin rinnalle tarvitaan myös ajatusta ”olen riittävän hyvä”. Minä kutsun sitä wabi-sabi-asenteeksi.

Wabi-sabi
Lue lisää..

Pelko on hyvä merkki

Ihminen, joka tulee tapaamaan valmentajaa, haluaa elämäänsä muutosta. Harvalle on kuitenkaan selvää, mikä tuo muutos voisi olla. On vaan epämääräinen tyhjä tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin tai ainakin moni asia voisi olla paremminkin. Kun viimein päästään vaiheeseen, jossa asetetaan tavoitteita, saatan usein kuulla epäröintiä valmennettavan äänessä. Kun kysyn, kuinka paljon haluat tämän tavoitteen toteutuvan asteikolla 1-10, vastaus saattaa olla 7 ja perään selitys ”No ei tämä nyt ihan ole sitä mitä oikeasti haluaisin.” Ehkäpä arvaatkin seuraavan kysymykseni: ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”

Pelko saa meidät tyytymään puolivillaisiin tavoitteisiin ja hylkäämään omat unelmamme. Tuntuu paradoksaaliselta ajatella, miksi joku haluaisi lähteä seiskan motivaatiolla tavoittelemaan asiaa, jolla ei ole edes niin suurta väliä. Siksi, että siihen suurimpaan unelmaan liittyy myös suurimmat riskit ja pettymykset. Mitä jos epäonnistun? Mitä jos minusta ei ole siihen? Mitä jos se ei olekaan sitä mitä kuvittelen? Mitä jos se ei teekään minua onnellisemmaksi? Mitä muut ajattelevat?

If it scares you, it might be a good thing to try. -Seth Godin

Lue lisää..

Kuusi askelta tasapainoisempaan elämään

Kommentoin äskettäin artikkelia, jonka aiheena oli Work-Life Balance. Ihmettelin kommentissani miksi englanniksi puhutaan työn ja elämän välisestä tasapainosta, ikään kuin työ ei olisi osa elämää. Kerroin, että suomen kielessä puhumme yleensä työn ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta. Olin pudota tuolilta, kun artikkelin kirjoittaja (joka on konsultoinut useita Intialaisia Fortune 500 listalla olevia yrityksiä HR- ja johtamisstrategioissa) vastasi kommenttiini ja
Life work balance
kiitteli vuolaasti ajatusta työn ja vapaa-ajan tasapainosta mullistavaksi (hän käytti sanaa evolutionary). Ensin ajattelin että hän pilkkaa minua, mutta vähitellen tajusin, että hän oli tosissaan. Kommenttini vastasi myös toinen lukija, joka kertoi, että hänen työnantajansa on niin dinosaurusmainen, ettei hän tunne elävänsä työpäivän aikana. Ilmeisesti monille työ ja elämä todellakin ovat kaksi eri todellisuutta.

Lue lisää..

Vaatimusten viidakossa

Varsinkin meidän "tunnollisten tyttöjen" tuntuu olevan vaikea päästää lankoja irti käsistämme (välillä konkreettisestikin, pakkoneuloosi taas iskemässä, heh!). Pitäisi olla täydellinen työntekijä, äiti, vaimo, ystävä, tytär, sisko, sisustaja, kokki, urheilija. Menestynyt uranainen, hehkeä vaimo ja pullantuoksuinen äiti samassa paketissa. Ei koskaan sano ei ja on aina valmis ylipalvelemaan ja uhrautumaan muiden puolesta. Monet naiset ansaitsisivat kunniamitalin tai supersankarin statuksen tuosta kaikesta.

perfectionism
Lue lisää..

Vinkit Taiteiden yöhön

Taide ja kulttuuri tekee aina hyvää sielulle ja mielelle. Taiteiden Yötä vietetään Helsingissä jo 25. kertaa. Jos et jaksa kahlata ohjelmaa läpi, poimin valmiiksi joitain helmiä, jotka erityisesti edistävät hyvää oloa ja tukevat omilla muutospoluillaan tallustavia. Tekstit on poimittu Helsingin juhlaviikkojen sivuilta. Koko ohjelma löytyy täältä: Taiteiden yö - ohjelma

ontheedge

Lue lisää..

Hyviä uutisia

Ilta-Sanomat julkaisi maanantaina teemanumeron, jossa oli pelkästään hyviä uutisia. Tunnustan, että minun oli heti käytävä ostamassa lehti, olihan se niin poikkeuksellista että
joy
keltainen lehdistö tällä tavalla liittyi positiivisuuden puolestapuhujiin. Vaikka sisältö paikoin tuntui hieman naiivilta, ajatus oli hieno. Keskittymällä siihen, mikä on hyvin, vahvistetaan positiivisuuden kierrettä, sillä se mihin keskität huomiosi, vahvistuu. Ja positiivisen ajattelun hyviä vaikutuksia ei kai kukaan enää lähde kiistämään.
Lue lisää..

Uudenvuoden tunteita

Vuosi vaihtui ja taas on ilotulitusten saattelemana lähetetty matkaan lupauksia paremmasta elämästä. Monelle vuoden vaihtuminen on pakollinen väliarvioinnin paikka ja sopiva ajankohta ottaa uusi suunta kohti terveellisempää elämää. Miksi sitten niin moni lupaus jää täyttymättä? Miksi itselle tehdyt lupaukset on niin helppo rikkoa?

Moni haluaa kertoa lupauksensa ääneen ja pyytää jotain ystävää ”vahtimaan” lupauksen toteutumista. Usein perusteluna on, että toiselle on helpompi pitää lupauksia kuin itselle. Mutta eikö juuri itselle tehty lupaus ole se kaikkein arvokkain? Jos todella arvostaa itseään ja omaa hyvinvointiaan, lupauksen pitämisen luulisi olevan helppoa. Ehkä ongelmana onkin, että olemme liian ankaria itseämme kohtaan ja vaadimme itseltämme liikoja. Muutoksen pitäisi tapahtua heti ja kun niin ei käy, lannistumme ja luovutamme liian helposti.

Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia enkä tehnyt niitä tälläkään kertaa. Lupausten sijaan päätin, että tulen kokemaan tänä vuonna paljon onnistumisen ja onnen tunteita.
New Year
Lupauksissa on aina kyse muutoksesta. Olemme tyytymättömiä johonkin asiaan ja haluamme tehdä jotain toisin. Ehkäpä ongelma piileekin juuri siinä, että pukemalla toiveemme ja tavoitteemme lupauksen muotoon, ne jäävätkin pelkiksi lupauksiksi. Sen sijaan keskittymällä niihin tunteisiin, joita haluamme elämässämme kokea, saatamme melkein huomaamattamme saada aikaan muutoksen jos toisenkin.
Lue lisää..

Varoitus: marraskuussa on liikkeellä pakkoneuloosia!

Nyt saadaan taas kokea syystalven riemuja kotimaisittain, kun vesi- ja räntäsade piiskaa harmaita katuja ja koko ajan on pimeää. Marraskuu saattaa monelle olla koettelemusten kuukausi ja yksi jos toinenkin viettäisi sen mieluusti jossain lämpimässä ja valoisassa paikassa. Mutta marraskuussa on myös toinen puoli, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Joka vuosi loka-marraskuun vaihteessa minuun iskee sitkeä joukko tauteja, joille ei vain mahda mitään. En nyt puhu flunssakaudesta, vaan pakkoneuloosista ja pakkovirkkuloosista. Ja mitä lähemmäs joulua mennään, niiden jälkitautina iskee pahanlaatuinen pakkoaskarteloosi ja puuskittainen kokkailu- ja leivontayskä.
Crochet

Marraskuu on se kuukausi, kun kaivetaan esiin viime vuoden pakkoneuloosin kourissa kudotut villasukat, sytytetään kynttilät, juodaan paljon teetä ja käperrytään kissamaisesti sohvan nurkkaan lankakerien kanssa. Eipä paljon haittaa, että ulkona sataa ja tuulee. Huonoa säätäkin voi uhmata päästäkseen pakkoneulootikon apteekkin eli lankakauppaan. Osa viime kauden töistä on kesken, mutta apteekin värikkäät hyllyt houkuttelevat kokeilemaan uusia lääkkeitä tähän ihanaan tautiin.
Lue lisää..